Kissa vieköön!

Palaan ajassa kolmisen kuukautta taakse päin, kun Kuukasjärven siskokset ja Heidi tulivat neuvottelemaan valmentajapestistä 45:ssa.

Neuvotteluosapuolet olivat silloin melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Mustanaamiolupaus tuli kuitenkin annettua ja mustanaamiolupaus oli pidettävä!

Olin täysin ällikällä lyöty ensimmäisissä treeneissä. Odotin kauhukuvissani jotain pallon ohi potkivia akkoja, jotka juoksevat kaikki yhden pallon perässä. Mutta! Täytyy näin takautuvasti todeta, että tuskin olen koskaan nähnyt yhtään joukkuetta, joka on täynnä yhtä LAHJAKKAITA jalkapallotaiteen harrastajia kuin te.

Ikinä teitä ei ole tarvinnut hävetä tipan tippaa. Päinvastoin! Useana hetkenä olen liikuttuneen ylpeänä seurannut tekemisiänne. Olette myös kohdelleet minua tavalla, jota yksikään toinen valmentaja maailmassa ei tule koskaan kokemaan.

Ette edes jättäneet minua kyydistä Oulu - Vaasa -välillä, vaikka siihen olisi ollut oiva tilaisuus ja hyvä syy. Jotkut valmentajat joutuvat kulkemaan pelimatkat omilla kyydeillään.

Valmentajan näkökulmasta joukkue on yhtenäinen ja tasapainoinen. Kaikki
pelaajat ymmärtävät, että joukkue menee yksilön edelle. Kaikki antavat täysillä oman henkilökohtaisen panoksensa toistensa hyväksi. Kissoissa on kaikkea, mitämenestyvä jalkapallojoukkue tarvitsee: voimaa, nopeutta, tahtoa, taitoa ja taktista näkemystä löytyy sopivassa suhteessa. Kissat edustavat suomalaista naista parhaimmillaan ja jaloimmillaan.

Kissojen arvostus on ansaittava ja sitä ei saa helpolla. Kun arvostus on ansaittu, niin
Kissat kuuntelevat (paitsi joskus valmentajaa treeneissä!) ja nopeaälyisinä Kissat omaksuvat uskomattoman paljon ja nopeassa temmossa. Kehitys joukkueessa on ollut huimaa, koska teillä on helvetinmoinen tahto ja halu oppia, kyky kuunnella (ei pelkästään kuulla) ja tehdä asiat oikein ja tunnollisesti.

Italiassa sanotaan, että elämä on osa jalkapalloa. Näköjään spagettimiehet
jauhavat pastan lisäksi paskaa. Eihän nyt jalkapallo ole sentään elämää suurempaa, vaikka iso asia onkin. Jos minua pyydettäsiin valmentamaan itseänsä täynnä olevia hiusmalleja (kutsuvat itseään myös ammattipelaajiksi), en varmasti suostuisi.

Mielummin valmennan sähäköitä kissoja, joilla on sydän täynnä kultaa, tahto rautaa ja taito elää.Yhteinen taipaleemme on toivottavasti vasta alussa. Vielä on paljon opittavaa
kaikilla (myös minulla), jos vain motivaatiota riittää, ja toivottavasti sitä KAIKILLA riittää.No, mitäpä tuota enempää paskaa jauhamaan, vaikka tuntuu, että kerrankin minun sormista on lähtenyt asiaa.

Haluan omasta puolestani kiittää ja kumartaa koko joukkuetta, johto- ja valmennusporras mukaan lukien, menneestä kaudesta, niin kaikkia yhdessä kuin jokaista erikseen.

J.Laitinen (valmentaja)

Takaisin