Mukana olivat Jane, Piipi, Anu, Marika, Liina, Annamari, Reeta (pe), Jesus (la-su), huoltajana Anna ja sunnuntaiaamun vahvistuksena Tiina ja Sancho.
Reissuun lähdettiin Oulusta perjantaiaamuna aikaisin pienellä porukalla. Kaksi autoa oli kattoon asti täynnä naisia, pelikasseja ja evästä. (Tämänkin turneen ruokahuollosta ja siis menestyksestä (!) suurkiitos kuuluu Marikalle ja Kasvishoville.) Matkalla tunnelma oli innokas mutta odottava, sillä kyseessä oli Kissojen suodebyytti. Kukaan meistä ei ollut koskaan aiemmin, ainakaan palloa potkiskellen, tutustunut perinteikkääseen suomalaiseen pelialustaan.
Kesä oli kuiva, joten suon mehevimpään olemukseen emme tällä kertaa päässeet syventymään. Ennakkopelotteluista poiketen pelaajat eivät uponneet suohon polviaan myöten. Hyvä jos muutama räiskähdys mutaa koristi kunniamerkkinä pelipatojamme turnauksen jälkeen. Kentät olivat kyllä vaihtelevan epätasaisia, mutta siihen olimme jo tottuneet treenatessamme Oulun Huuhkajapuistossa. Kuivuudesta johtuen peli oli nopeaa. Suosta törröttävät tuhatvuotiset juurakot näyttivät pahalta, mutta tuurilla pelaajat näyttivät ne huomaavan ja väistävän vauhdissakin.
Kuivasta maastosta erityisen kiitollinen oli Kissojen ”huoltaja”, jolla kuukautta aiemmin oli mennyt nilkka palasiksi. Kulkemaan pääsi kepeilläkin miltei mistä vain ja ainoastaan kerran suo imaisi kyynärsauvan kumitulpan. Onneksi Anu jäljitti sauvojen reitin ja lopulta pelasti tulpan suon uumenista. Suopalloilun tärkein varuste, ilmastointiteippi varmisti tässäkin tapauksessa, että irto-osa pysyi jatkossa mukana. Kipsi jalassa konkkaavalle riitti suolla myötätuntoa. Rättisitikkamies tarjosi kyydin risteyksestä areenalle. Joku neuvoi, että sauvojen päähän pitäisi naulata laudanpalat estämään sauvojen uppoaminen. Huolestunut ”Eihän tuo vain tapahtunut täällä?” oli useimmiten kuultu kysymys. Tapahtui niitä onnettomuuksia valitettavasti Vuorisuollakin, kuivien kenttien mahdollistamasta kovasta vauhdista johtuen kai vielä enemmän kuin yleensä. Oi tuota vaarallista, mutta niin ihanaa lajia!
Sää totisesti helli meitä. Aurinko paistoi koko ajan. Tunnelma oli rento ja nautiskeleva. Pelikentän laidalla istuskellessa, suon hajuja haistellessa ja iloisia ihmisiä katsellessa kesä oli siinä, kohdalla.
Kissojen pelaajista turnauksen ykköseksi nousi maalitykki Jane, joka teki runkosarjassa joukkueen kuudesta maalista neljä ja sunnuntaiaamun pudotuspelissä sen ainokaisen, jolla pääsimme rangaistuspotkukilpailuun. Myös uskomattomat kolme nollapeliä turnauksen aluksi torjunut Anu oli maalivahtina suorastaan loistava.
Perjantai klo 12:00
Kissat – Konkkaronkka 2–0
Molemmat maalit: Jane
Kissojen historian ensimmäinen suopotkupallo-ottelu toi vatsanpohjalle perhosia. Konkkaronkka oli kai jonkinlainen viime hetkessä kokoon kerätty joukkue. Oivallinen lämmittelyvastus pienoisessa alkujännityksessä kiemurteleville Kissoille. Maaleja alkoi onneksi tulla heti alkuun (siltä se ainakin tuntui) ja Kissat saivat pelistä otteen. Anu joutui töihin vain pari kertaa, mikä tekee ne torjunnat erityisen arvokkaiksi. Ottelusta mieleen jäi maali, jonka Jane tykitti vasurilla aivan maalin vasempaan ylänurkkaan. Se oli siinä. Hyvä alku.
Perjantai klo 15:30
Kissat – Naarastiikerit 2–0
Maalit: Reeta ja Jane
Vastustajalla oli näyttävät peliasut: tiikerinhännät, -korvat ja vielä tiikeriasenne. Kissojen rento peli kuitenkin jatkui. Reeta oli todella nopea hyökkäyspäässä ja aiheutti vastustajalle sydämentykytyksiä. Maaleja oli Reetalle tulollaan enemmänkin kuin tuo yksi. Vastustajat olivat hyviä tyyppejä ja peli oli mukava. Loppuhurraahuudot huudettiinkin yhteen ääneen samassa rivissä Tiikereitten kanssa.
Tämän päivän molempien pelien jälkeen tuli tuomari kiittelemään hyvästä asenteesta, iloisesta ja positiivisesta pelistä. Olisi näyttänyt korttia, Fair Play -sellaista, jos sillä olisi ollut.
Majapaikka meillä oli Puolangalla tai jossain. Mökki. Jonkin verran ajamista sinne oli pelipaikalta. Illalla syötiin ja saunottiin hyvin. Jotkut lauloivatkin, hyvin ja pitkään.
Lauantain pelireissu tehtiin mennen tullen pikkubussilla, joka oli tilattu etukäteen. Näin kaikki pelipaikalle matkaavat saattoivat keskittyä täysin rinnoin laulamiseen eli pelihengen nostattamiseen. Tulos näkyikin päivän ensimmäisessä ottelussa.
Lauantai klo 14:00
Kissat – OKL:n sihteerit 2–0
Maalit: Jesus ja Jane
Jesus lupasi tehdä avausmaalin. Areenan märimmästä kulmauksesta potkaistu (huti?)potku vieri kiduttavan hidastuvalla vauhdilla juuri ja juuri maaliviivan yli. Ei mikään maailmankaikkeuden komein suoritus, mutta lupaus tuli pidettyä. Tässä pelissä ratkaisevaa oli Liinan ja Marikan ehtymätön juoksuvoima. Kenttä vain pölisi, kun tytöt jaksoivat juosta ja pallo liikkui. Lieneekö eduksemme ollut myös se, että vastustajilla oli niin isot ja vahvat sihteerisilmälasit, etteivät he ilmeisesti aina nähneet palloa? Tässä vaiheessa turnausta menestyksemme ja (pelillinen) kauneutemme oli jo houkutellut paikalle paljon faneja. Pelin loputtua tuomari olisi taaskin halunnut nostaa meille Fair Play -kortin. Hyvä me! Ja hyvä vastustaja!
Lauantai klo 17:30
Kissat – Academica (Venäjä) 0–3
Ottelu pelattiin Vuorisuon ykköskentällä ja siitä kehkeytyi oikea Suomi–Venäjä-maaottelu. Kissoilla oli vaarallisia tilanteita vastustajan maalilla, mutta Academican maalivahti tuntui pelastavan tilanteen kuin tilanteen. Ilmiömäistä torjuntaa ja toisaalta vastaansanomattoman komeita maaleja toiseen päähän. Vuorisuo huokui maaottelutunnelmaa erityisesti silloin, kun Kissojen huoltaja sai innostettua koko pääkatsomon raikuviin ”Suomi! Suomi!” -huutoihin. Ikimuistettava kokemus, sanoivat kentällä olleet. Tilanne notkahti lopullisesti vastustajan eduksi sillä hetkellä, kun puolustuksen muurina ahertaneen Annamarin nilkka nyrjähti. Annamari sinnitteli pelin loppuun teipatulla jalalla, vaikka jokainen askel näytti olevan tuskaa. Tappiota lievensi se seikka, että Academica voitti Kissat vain 3–0. Muut pelit runkosarjassa se oli voittanut vähintään 6–0.
Runkosarjassa Kissat oli lohkonsa toinen Academican jälkeen ja pääsi sunnuntain jatkopeleihin. Illalla Kissat juhlistivat Jesuksen syntymäpäivää juustoilla herkutellen.
Sunnuntai klo 10:15
Kissat – Reimambo 1–2 (tappio rangaistuspotkukisassa)
Peliaikamaali: Jane
Olimme pyytäneet Tiinaa ja Sanchoa tulemaan vahvistukseksi tähän aamun otteluun. Vahvistus oli tarpeen. Vastajoukkue oli huonompi kuin Academica mutta selvästi parempi kuin perjantain ja lauantain muut vastukset. Ottelusta tuli hurja ja tiukkoja tilanteita oli kumpaankin suuntaan. Muun muassa Tiina pelasti yhden varman maalin 20 sentin päästä maaliviivasta ja Anu venyi huikeaan oikean ylänurkan torjuntaan jonkun hirmuisen maalinedusruuhkan lopuksi. Piipi, tuo väsymätön puolustajataistelija, sai keltaisen kortin pelin viivyttämisestä käveltyään tuomarin mielestä liian rauhallisesti antamaan sivurajaheittoa. Kyllähän Piipillä ihan hyvällä syyllä saattoi jalkoja jo väsyttää, mutta oli meidän pelissä varmaan vähän viivyttämisen makuakin, sillä me johdimme tätäkin ottelua Janen maalilla. Jane oli vienyt meidät johtoon ekassa erässä PUSKUMAALILLA! Kuka keskitti, siitä ei ole tietoa. Saimme pidettyä johtoaseman aika pitkälle toiseen erään, mutta ankarasti painostettuaan vastustaja sitten sai sen maalinsa ja ottelun ratkaisu meni rangaistuspotkukisaan. Käsistä potkaisu ei olekaan ihan helppoa, huomasimme. Tämän ottelun yhteensä kymmenestä yrityksestä taisi tulla kolme maalia. Vaikutti siltä, että potkaisijan pitää olla jotenkin etukumarassa tai etupainoisessa asennossa, sillä moni laukaus meni maalin yli. Kissojen laukojat ja järjestyksen valitsi pelejä sivusta seurannut huoltaja.
Rangaistuspotkut menivät näin:
1. Jane – yli
2. Piipi – ohi oikealta
3. Tiina – MAALI
Kolmen laukauksen jälkeen tilanne oli tasan.
4. Jesus – ylähirrestä maaliviivalle, josta maalivahti nappasi sen torjunnaksi
5. Marika – potku maanuoliaisena vasenta alanurkkaa kohti, maalivahti torjui
Kun toinen Reimambon viimeisistä laukauksista viuhui Kissojen maaliin, oli peli pelattu ja turnaus osaltamme ohi. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen oli suon ensikertalaisilla tosi lähellä.
Täpärän häviön jälkeen tunnelma oli sekunnin verran apea. Olimme kuitenkin ylittäneet odotuksemme ensinnäkin voittamalla otteluita ja toiseksi pääsemällä sunnuntain jatkopeleihin, eli kenelläkään ei lopulta surettanut. Viikonloppu oli kerrassaan loistava! Jotain tästä hengästyttävästä ottelusta jäi silti hampaan koloon pelaajillemme, sillä ainakin Jesus uhosi, että ensi vuonna ei suopotkupallon aikaan vietetä mitään synttärijuhlia. Kun jo näillä eväillä päästiin nyt näin pitkälle, niin sitten sitä vasta nähtäisiin mihin asti Kissoilla oikeasti rahkeet riittää. Tähän uhoon kuultiin kyllä hetimiten myös vahvoja vastaväitteitä.
Kissat sijoittuivat siis yhdeksänneksi naisten sarjan 40 joukkueesta. Hienoa! (No, oikeastaan sijojen 9–16 järjestystä ei ratkaistu.) Reimambo putosi seuraavalla kierroksella ja jäi sijoille 4–8. Academica sai MM-hopeaa hävittyään loppuottelussa Santa Claus Dream Teamille 0-1. FC Pirjot voitti pronssiottelussa Mammafutaajat 1-0. Tiukkoja otteluita loppuun saakka.
(Ottelutulokset löytyvät sivulta http://www.splhelsinki.fi/taso/otteluohjelma.php.)
Kissat pyörivät suoareenan hienoissa tunnelmissa vielä hetken. Jotkut kertasivat viimeisen ottelun käänteitä keskenään, jotkut seurasivat suosikkijoukkueidensa välieräotteluita, jotkut saunoivat areenan telttasaunassa aamun hiet pois ja muutamat Kissoista sattuivat olemaan paikalla, kun itse suoparooni luovutti Kissoille naisten sarjan suurimman ja komeimman pokaalin, Reilu Peli -palkinnon. Siitä riemastuneena Kissat kajauttivat Kissabiisin koko areenan kuultavaksi. Myös maalintekijä Ellalalalala sai oman laulun. Onnistuneen suoretken muistoksi ostettiin vielä Svåmp2006-paidat ja lähdettiin kotia päin.
Ouluun saavuttiin Ajetaan me tandemilla -laulun raikuessa kummankin auton avoimista ikkunoista. Laulu synkronoitiin autosta toiseen matkapuhelimen välityksellä ja tunnelma oli voittoisa. Suohuuman kruunasi kansanjuhla ja voittopokaalin esittely Oulun ilta-aurinkoisella torilla. Olihan tuo upea kokemus. Ehkä taas ensi kesänä suon jälkeen: Torilla tavataan!
Nämä jänkäpalloretken vaiheet muistikuvasi siipirikko huoltaja Anna.
